keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Polkupyöräretkellä Ahlströmin puistossa - Bicycle tour in the park of Ahlström

Teimme vanhemman tyttäreni Roni pojan kanssa polkupyöräretken Ahlströmin puistoon. Roni sai uuden pyörän ja tietenkin sitä on pitänyt koeajaa ympäri Noormarkkua ja Söörmarkkua jossa Roni nuoremman veljensä Nikin ja vanhempiensa kanssa asuu.

1177

1178  

Pyöräretken alku vaikutti lupaavalta. Kauniit poutapilvet taivaalla ja mukava lämmin kesäpäivä.

1179

Roni piti huolen että muistin kuvata myöskin hänet maiseman yhteyteen.

1192

Jokivarressa oli kymmenittäin perhosia, tässä pari kaverusta .

1180

1181

Puisto on hellepäivänäkin mukavan viileä kun puiden lehvästö antaa suojaa auringolta.

1182

Oli hienoa nähdä puistoa hoidettavan ja siistittävän näin keskikesälläkin.

1195

1193

Koimme mukavan yllätyksen kun tapasimme tutun ystävän maalaamassa Vainiolan rakennusta.

1196

1185

1204

Roni ja uusi pyörä, tiedä vaikka Noormarkku saisi Ronista uuden “Lepistön”

1183

1186

Sillalla on mukava istua ja rentoutua ja katsella kesäistä jokimaisemaa parhaimmillaan.

1184

1188

1187

1189

Makkarakosken sillalla oli muitakin kuvaajia oudon näköisen tallentimien kanssa.

1191

Tervetuloa viihtymään Noormarkkuun

http://www.vierastoiminta.a-ahlstrom.fi/index.php/noormarkku.html

Rakentaessani tämän päivän blogi päivitystä tuli mieleeni Suomalaisen maiseman umpeen kasvaminen jonka kameran takaa yli 30 vuotta katsellessa huomaa. Joskus taidenäyttelyssäni keskustelin Pekka Jaatisen kanssa asiasta ja hän osasi valaista asiaa syvällisemmin. Ennen vanhaan laidunnettiin lehmiä ja muita elikoita joen ja järvien rannoilla kesäaikaan, jolloin nämä söivät pensaiden makoisat versot suihinsa ja näin maisema tuli luonnonmukaisesta hoidettua. Nykyään samat hommat pitäisi hoitaa ilman eläimiä, eli ihmisten pitäisi harventaa pusikkoja. 

Olen itsekseni asiaa miettinyt ja luullut tähän saakka aina että on ollut kyse rahasta. Eihän sitä kellään tavallisella ihmisellä voi olla varoja ja inspiraatiota lähteä mitään jokivartta perkaamaan sen takia että joku toinen saa sitten nautiskella kauniin maiseman takia. Eikä myöskään kuntien varat ja työvoima riitä maisemointiin.

Tänään sain sitten itselleni “ahaa elämyksen”  kun Ronin kanssa pyöräilimme Ahlströmin puistossa. Muistin kuinka vuonna 2002 keväällä tein kuvausreissun jokivarteen josta joki silloin näkyi esteettömästi monesta paikasta aivan vapaasti ilman minkäänlaista pusikkoa. Ahlström on nykyään investoinut todella paljon Noormarkkuun ja sen alueen kehittämiseen matkailullisesti,  varmaankaan rahasta ei ole kysymys. Eli asia jäi itselleni vieläkin auki, miksi jokia ja järviä ei hoideta ja maisemoida katseltavaksi niin kuin puistoja, toisihan niiden näkyvä kauneus lisäarvoa suomalaiseen luontoon?

 

1202

Ylhäällä eilispäivän kuva, joki oikeassa reunassa. Alhaalla kuvia jokivarresta vuodelta 2002.

1199 .

1200

1201

Keväällä 2002 tein maalaus- ja kuvausreissun puistoon josta näkyi hyvin joelle ja pellon reunan niitty ulottui melkein vesirajaan asti. Ovathan nämä tietenkin pieniä murheita verrattuna nykyisen Euroopan talousalueen valtaviin ongelmiin. Harmittaa vaan itseäni kun aina saa ajaa autolla pidemmälle ja pidemmälle Satakunnasta löytääkseen Gallen Kallelan ja Elin Danielson-Gambogin tyyliin sopivat luonnonmaisemat maalausaiheiksi.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Outo ötökkä vai vieraan vallan vakoilija, osa kaksi - Strange bug, or a foreign power spy, part two

Avatessani aamulla verhoja huomasin että jälleen meitä vakoillaan, ikkunassa istui outo perhonen ja tuijotti suoraan sisään. Katsoin äsken ulos ja siinä se vieläkin istua jököttää vaikka on melkein pimeää, taitaa olla salakuuntelulaitteet päässä.

Ricolla oli tänään kova päivä, aluksi käytiin Prismassa ostoksilla. Kotiin tultaessa leikattiin kynnet. Laitoin kahdet kumihanskat päällekkäin joilla pidin Ricoa kun tyttäreni leikkasi kynnet. Aluksi Rico huusi ja puri hanskoja kuin vimmattu, mutta hetken kuluttua rauhoittui kun ei kerran päässyt pakenemaan pois, ja lopulta kynnet leikattiin aikalailla sovussa.

Sitten oli vuorossa punnitus huomista rokotusta varten eläinlääkärillä. Punnitus ja kynsien leikkuu sujui hyvin tyttäreni ansiosta joka on omaksunut kasvattajan opit itseäni paremmin.

 

1168

1169 

1170

Onkohan nämä ötökät ja pieneliöt lisääntyneet suomessa ilmastonmuutoksen ansiosta vai olenko itse saanut makronäön tämän blogimaailman myötä. Tuntuu joka paikassa törmäävän erilaisiin ötököihin enemmän kuin ennen.

Ricon punnitus

1171

Aluksi punnittiin Prismasta ostettu uusi lelupossu.

1173

Aikalailla pelottaa kiiltävä vaaka josta heijastuu oma kuva.

1174

Enää ei pelota, korvatkin terhakkaasti jälleen pystyssä. Painoni oli 1.8 kg.

1175

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Taiteilija ystävää tapaamassa - Meeting an artist friend.

Aamupäiväni piti olla omistettuna taulujen kehystykselle. Sopivan levystä apulistaa ei kuitenkaan löytynyt listavarastosta, joten jouduin kääntymään  taiteilija ystäväni Kari Alajärven puoleen. Kari on puuveistotaiteilija ja hänellä on verstaallaan tarvittavia sirkkeleitä ym. listojen sahaamiseen. Ei muuta kuin listat autoon ja Karin luokse niitä kaventamaan. Kari asuu Noormarkussa Ahlströmin alueella nostalgisessa vanhanmallisessa punaisessa talossa, jonka pihapiirissä hänen verstaansa sijaitsee.

Kari Alajärvi työskentelee tällä hetkellä päätoimisen veistotaiteilijana. Karin webgalleria  http://www.veistaja.fi/esittely.html

 

1149

1150 

1151

1152

1154

1153

1155

1156

1157

Tässä on menossa kehyslistojeni sahaus kapeammiksi.

1158

1163

Uusi veistopohja on ollut puristuksissa. Veistopohja liimataan useammasta puusta, näin estetään valmiin veistoksen halkeaminen vuosien saatossa.

1159 

1160

Karin uusin tilaustyö on viimeistelyä vailla ja sen jälkeen se toimitetaan ja asennetaan asiakkaan näyttelytilaan.

1161

Yksityiskohta puuveistoksesta.

1162

Itselläni on saunassa Karin puuveistoksia. Kanteleen soittaja oli ensimmäinen, ollut saunan seinällä toistakymmentä vuotta. Ja ainakin kerran viikossa löylytämme hänet oikein kunnolla, ja veistos on vielä alkuperäisessä kunnossaan . Pöllöveistos ollut viisi vuotta ja sekin ihan alkuperäisen veroinen. Jos olisin varakkaampi laittaisin saunan seinät täyteen puuveistoksia . On aivan mahtavaa löylytellä keskellä taidetta, saunassa  taiteeseen keskittyminen on paljon rentouttavampaa kuin museoissa tai taidegallerioissa. Sitä tulee paljon herkemmin mietittyä teokseen ja taiteilijan luomistyöhön liittyviä ajatuksia.

1167

 

1164

Omat tauluni sain myös tänään valmiiksi, vaaleata apulistaa kavennettiin sentin verran, sopi näin paremmin pieni kokoisiin kehyksiin.

1165

Päivän huipennus oli löytämäni kesän ensimmäiset Keltavahverot eli Kanttarellit. En heti muista että olisin näin aikaisin löytänyt Kanttarelleja. Joitain yksilöitä aina pukkaa ylös maasta jo kesäkuussa, mutta oikein kunnon ainekset sienimuhennokseen näin varhain ennustelee oikein kunnon sienisyksyä.

1166

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kesäisiä maalausaiheita - Summer painting topics

Käytiin Teuvon kanssa eilen Haapijärvellä kuvailemassa kesäistä luontoa ja järveä . Teuvo ehti jo tekemään päivityksen kuvausreissustamme mutta laitetaan nyt samat maisemat vielä kertaalleen Canonin optiikan läpi katsottuna.

1130

1131 

1136

1135

1132

1133

1134

1137

1138

1139

1140

1142

1143

1144

Pieni Haapijärvi sai vuosikymmenet olla omassa luonnonrauhassa. Korkeintaan juhannuksena ihmiset kokoontuivat Haapijärven rannalla olevalle “Nimikalliolle” viettämään juhannusta. Kävimme serkkupojan kanssa 1960 luvulla Lampinjoella ,joka on ihan Haapijärven kupeessa, kalassa monena juhannuksena. Yövyimme kahden hengen teltassa joen rannalla, keitimme nuotiolla kahvit ja grillasimme onkimaamme ahventa. Eräänä juhannuksena sain Lampinjoelta ongella lahnan joka painoi 2.200 kg . Lahnaa saisi sieltä varmaan vieläkin mutta tuskin kellään on kärsivällisyyttä sen onkimiseen. Nimittäin se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, lahna imee matoa niin pitkään ja rauhallisesti. Eikä lahna muutenkaan ole Norjan lohen väärtti jonka saa valmiina kaupantiskiltä foliossa pannulle paistettavaksi.

Haapijärvelle pääsee nykyään ihan maasturilla rantaan, jossa on valmiina pieni hiekkaranta, vene ja mökki.  http://www.onnenkoski.fi/index.php?pageid=6&kieli=fi

 

Vielä jokunen kuva nuoruuden ajan kalastus ja telttareissuilta Lampinjoelta.

1145

Serkkupoika Jorma Fetula ja minä takimmaisena, ollaan juuri tultu joenrantaan ja katsastetaan maisemia.

1146 

Minä narraan uistimella ahventa.

1148

Naapurini Nikanderin Kajn kanssa käytiin usein kalassa. Tässä Kaj sai Lampinjoelta uistimella pienen hauen.

1147

Vähän vanhempanakin yövyttiin Lampinjoella josta lauantai iltana lähdettiin POIKKELIIN TANSSEIHIN.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Ulkoilmamaalausta osa kaksi - Outdoor painting part two

Eilen vaneripohjalle liimaamani akvarellipaperi sai tänään väriä pintaansa. Aamulla  oli pieni sade jonka jälkeen tultiin Ricon kanssa ulos, hän telmimään ja minä intoa täynnä maalaamiseen. Paperipohja oli koko yön ulkona terassilla joten se oli imenyt itseensä yön aikana sopivasti kosteutta, kostutin sitä vielä siveltimellä sieltä täältä jotta sain hieman epätasaisen kosteuden pohjaan. Viime keväänä kävimme Teuvon kanssa kuvailemassa merellä rentukoita ja näistä aiheista valitsin jo illalla valmiiksi maalattavakseni pari erilaista.

1126
Valkoinen maalauspohja ei ole enää edessäni kauheana valkoisena mörkönä vaan sen pelottavuus on toivottavasti nyt tältä kesältä lopullisesti voitettu. Taustalla Rico tutustuu vanhemman tyttäreni Roni poikaan.
1129

Akvarellimaalausta opettaessani olen aina korostanut runsaan veden käyttöä maalatessa. Puhdasta vettä pitää olla paljon käsillä. Varsinkin tänään huomasin sen merkityksen, sitä voi roiskia maalauksen pintaan ja kun on laittanut väriä paperiin, niin heti siveltimellä puhdasta vettä perään. Ylimääräisen veden voi kuivata pois talouspaperilla. Miksi sitten vettä roiskitaan paperille? Näin saadaan työhön elävyyttä, varsinkin jos on juuri aloittanut työskentelyn akvarellimaalaustekniikan parissa. Se antaa myös itselle rohkeutta veden käyttöön ja aiheeseen tietynlaista yllätyksellisyyttä.


 

1124

Alussa veden ja värin roiskiminen maalaukseen on itsetarkoitus joka myöhemmin muuttuu kuitenkin osaksi hallittua maalaustekniikkaa. Pian huomaa kuinka pieni ylimääräinen roiskaus vettä tai väriä antaa aiheeseen sopivasti elävyyttä.

 

1125

Aiheet jotka kuvaavat merta, järveä ja jokea, tai tässä tapauksessa rannalla olevia rentukoita ovat aiheita joihin sopiva määrä vettä maalatessa elävöittää työtä. Eli veden elävään kuvaamiseen akvarellimaalauksessa tarvitaan myös paljon, paljon vettä. Kuvan vaaleat kohdat värissä kuvaavat rantaheiniä ym. ja saadaan aikaan kynnellä vetämällä kun väri paperissa on juuri sopivan kuivaa. Jotkut käyttävät tähän visakortin reunaa mutta kun vuosia sitten aloitin maalauksen, en omistanut visaa niin totuin kynnen käyttöön. Nyt en sitten taas uskalla kynsiäni leikatakaan ennen lumentuloa. On siinä kaupassa käydessä kassaneidillä ihmettelemistä kun on miehellä pitkät ja värikkäät kynnet.  


 

1128

Rico ihmettelee mihin se leikkikaveri hävisi.