Ulkoilmamaalausta osa kaksi - Outdoor painting part two

Eilen vaneripohjalle liimaamani akvarellipaperi sai tänään väriä pintaansa. Aamulla  oli pieni sade jonka jälkeen tultiin Ricon kanssa ulos, hän telmimään ja minä intoa täynnä maalaamiseen. Paperipohja oli koko yön ulkona terassilla joten se oli imenyt itseensä yön aikana sopivasti kosteutta, kostutin sitä vielä siveltimellä sieltä täältä jotta sain hieman epätasaisen kosteuden pohjaan. Viime keväänä kävimme Teuvon kanssa kuvailemassa merellä rentukoita ja näistä aiheista valitsin jo illalla valmiiksi maalattavakseni pari erilaista.

Valkoinen maalauspohja ei ole enää edessäni kauheana valkoisena mörkönä vaan sen pelottavuus on toivottavasti nyt tältä kesältä lopullisesti voitettu. Taustalla Rico tutustuu vanhemman tyttäreni Roni poikaan.

Akvarellimaalausta opettaessani olen aina korostanut runsaan veden käyttöä maalatessa. Puhdasta vettä pitää olla paljon käsillä. Varsinkin tänään huomasin sen merkityksen, sitä voi roiskia maalauksen pintaan ja kun on laittanut väriä paperiin, niin heti siveltimellä puhdasta vettä perään. Ylimääräisen veden voi kuivata pois talouspaperilla. Miksi sitten vettä roiskitaan paperille? Näin saadaan työhön elävyyttä, varsinkin jos on juuri aloittanut työskentelyn akvarellimaalaustekniikan parissa. Se antaa myös itselle rohkeutta veden käyttöön ja aiheeseen tietynlaista yllätyksellisyyttä.

Alussa veden ja värin roiskiminen maalaukseen on itsetarkoitus joka myöhemmin muuttuu kuitenkin osaksi hallittua maalaustekniikkaa. Pian huomaa kuinka pieni ylimääräinen roiskaus vettä tai väriä antaa aiheeseen sopivasti elävyyttä.

Aiheet jotka kuvaavat merta, järveä ja jokea, tai tässä tapauksessa rannalla olevia rentukoita ovat aiheita joihin sopiva määrä vettä maalatessa elävöittää työtä. Eli veden elävään kuvaamiseen akvarellimaalauksessa tarvitaan myös paljon, paljon vettä. Kuvan vaaleat kohdat värissä kuvaavat rantaheiniä ym. ja saadaan aikaan kynnellä vetämällä kun väri paperissa on juuri sopivan kuivaa. Jotkut käyttävät tähän visakortin reunaa mutta kun vuosia sitten aloitin maalauksen, en omistanut visaa niin totuin kynnen käyttöön. Nyt en sitten taas uskalla kynsiäni leikatakaan ennen lumentuloa. On siinä kaupassa käydessä kassaneidillä ihmettelemistä kun on miehellä pitkät ja värikkäät kynnet.

Rico ihmettelee mihin se leikkikaveri hävisi.