Kissa näytti kieltä kuvaajalle.

Kummalliseksi on maailma mennyt kun kissakin kieltä näytti.

 

 

Hämähäkki rakenteli ja viritteli verkkoaan.

Eikä aikaakaan kun verkkoon takertui hyttynen

Kovasti hämis touhusi saaliinsa kanssa en tiedä yrittikö paketoida saaliinsa vai alkoiko ruokailemaan paikan päällä. Hyttyset söi niin kovin ettei kärsivällisyyteni riittänyt loppuun asti.

 

Ensimmäiset Harakankellot kuvasin tänään, Päivänkakkara sen sijaan on kukkinut jo monta päivää.

 

Möttiäiset touhuavat Alppiruusun kukissa niin kauan kuin ilta-aurinko paistaa niihin.

 

Hiirenvirna ilta-auringon kajossa.

Pienen pieni kukka hennon varren päässä, ihan uusi tuttavuus pihassamme.

 

Hämähämähäkki kiipes…..

 

 

NYT kannattaa Nokian osakkeet myydä pois ja ostaa saamillaan rahoilla vaikka taidetta.

Viimeinen tilaisuus saada jotain Nokian osakkeista. Jollei halua sijoittaa taiteeseen niin ainakin kannatta syödä hyvän aterian ravintolassa, sillä tavalla voi saada hetkeksi hyvän mielen. Taiteeseen sijoittaminen on taas toinen asia, joka ei kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin asiantuntijat antavat ymmärtää. Tuntemattomankin taiteilijan työt säilyttävät ainakin sijoitetun rahan, toisin kuin osakkeet. Jollei muuta nousua tule niin ainakin materiaalien ja kehysten hinnat nousevat vähintään kerran vuodessa, niissä ei näy pörssin tai bensan hinnan aleneminen milloinkaan. Ja saahan taiteesta nauttia päivittäin katselemalla sitä seinällä kunhan muistaa ettei sijoita taiteilijan nimeen vaan maalaukseen josta pitää ja joka tuottaa itselle hyvää mieltä ja positiivisia ajatuksia.

Verkkokaupastani löydät edullista käyttötaidetta ja tarjous sivulta vieläkin halvemmalla.

http://www.taidemaalari.net/kauppa

Ostin monta vuotta sitten EIZON näytön tietokoneeseeni koska se näyttää valokuvat ym. tasaisesti, taustavalo on joka puolella näyttöä yhtä kirkas. Tänään kun poikkesin MTV 3 uutissivuilla ajattelin ettei näyttö ole koskaan vielä valehdellut niin paljon kuin tänään, mutta eihän se ole näytön vika jos Nokian Elop valehtelee. Pääkonttori muka pysyy suomessa, ei varmaan pysy Nokia myydään ja ostaja liittää Nokian omaan liiketoimintaansa tai lopettaa koko Nokian, mikä on todennäköisin vaihtoehto näin saadaan kilpailija pois markkinoilta.

Itse olen vuosien varrella sijoittanut ostamalla Nokian kännyköitä, ihan tarpeeseen on jokainen puhelin hankittu välittämäti siitä näyttääkö puhelin hyvältä.  Mutta enää en Nokiaa osta milloinkaan, sen verran solidaarinen haluan olla Nokian irtisanotuille työntekijöille ja sadoille suomalaisille piensijoittajille jotka ovat viime viikkoina ostaneet Nokian osakkeita suurten voittojen toivossa joita ei valitettavasti ole näköpiirissä. Ihmisten pohjaton ahneus on jälleen näidenkin itkujen ja murheiden takana.

 

Ricon kesäpäivät kuluvat vallan muussa kuin tämän maailman murheita seuraamalla. Palloleikit jatkuvat, pallo vain on pienentynyt, pienemmän pallon kanssa on mukavampi leikkiä kun sitä voi kantaa suussa.

 

Hyvältä maistuu kesä ja auringon lämpö.

Kuvia viikon varrelta.

Kummaa aikaa tämä kesäaika kun tekemistä riittää ihan liian kanssa. Ammattitöitä tai valokuvausta ei ehdi enää lainkaan harjoittamaan. Joitain kuvia otin viikolla vähän kuin lennossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Verkkokaupassani hyviä taulu tarjouksia ja akvarellimaalarille edulliset tuubivärit ja vahvaa paperia tarjouksessa. Katso tarjoukset täältä

Itella palvelee taiteilijaa.

Nykyisillä bensanhinnoilla kannattaa miettiä viekö taulut itse perille näyttelyihin vai antaako Itellan toimittaa ne vastaanottajan ovelle. Lähetin tänään kuusi kappaletta tauluja Leporannan Taidekeskuksen kesänäyttelyyn Längelmäelle. Paketti painoi 15 kg ja maksoi vastaanottajan ovelle toimitettuna 29,35 €. Vastaavasti itse vietynä näyttelypaikalle omalla autolla olisi maksanut 228 €.

 

Köyhälle taiteilijalle tuo 30 euroa on niin suuri raha että ajattelin mainostaa koko rahan edestä  Leporannan kesänäyttelyä ja omaa verkkokauppaani. Itellalla kun ei ole mitään säädöksiä miltä paketti saa näyttää. Tämän jälkeen rupeavat varmaan myymään mainostilaa pakettien kyljestä.

Itella on myös keksinyt oivan keinon hallita työvoimakuluja palvellen samalla yrittäjiä. Pakettikortin voi luoda kotona valmiiksi punniten ja mitaten paketin, minkä jälkeen se tulostetaan kotikoneella ja lätätään paketin kylkeen. Paketin voi tämän jälkeen jättää Postipaikan tiskille ilman että pitää odottaa koska se Siwan kassa ehtii palvelemaan Postin asiakkaita.

 

Leporannan Taidekeskukseen Längelmäelle tulee matkaa omalla autolla noin 379 km, bensaa 9000 Saabi vie sillä matkalla noin 32 litraa, euroissa jotain 53 €.  Ajoaikaa menee noin  viisi tuntia. Kirjanpitäjäni veloittaa minulta 35€/h eli kyllä taiteilijan pitää saman laskea kuluikseen. Aikaa rahassa kuluu siis 175 €. Polttoainekulut ja aika yhteensä 228 euroa. Eväitä tai muuta ruokailua ei ole laskettu kuluiksi koska verottaja sallii yrittäjän vähentää matkalta puolipäivärahan.

Itellaa käyttämällä taulujen saaminen näyttelyyn on edullisinta, tosin silloin taiteilija on monta elämystä köyhempi, komeat maisemat matkalta jää näkemäti ja toisten taiteilijoiden teoksia saa katsella vain facebookissa ym. 

Kesäpäivä Kaharilla

On se kumma paikka tuo Kaharin mäki kun sinne joka kesä pitää päästä kuvaamaan. Yli kolmekymmentä vuota olen sitä kuvannut niin luulisi kuviakin jo olevan riittävästi. Vaikka Kahari sijaitsee aivan Noormarkun keskustassa niin portista kun astuu pihapiiriin  on kuin toiseen maailmaan hyppäisi. On se kumma miten levollinen ja rauhallinen tunne tulee kun katselee vanhaa pihapiiriä, rakennuksia ja kasvillisuutta joka varjostaa Kaharia joka puolelta.

A. Ahlström Osakeyhtiö lahjoitti Kaharin vuonna 1955 perustetulle Noormarkun kotiseutuyhdistykselle. Samassa yhteydessä Kaharille luovutettiin Talonpoikaiskulttuurisäätiön myöntämä kunniakilpi.
Kahari sijaitsee Noormarkun keskustassa Finpyyn kylässä. Se on alun perin perintötila, josta Antti Ahlströmin perilliset ostivat osan vuonna 1899 ja A. Ahlström Osakeyhtiö loput vuonna 1907. Omistajaluettelon vanhin merkintä koskee Matti Juhani Kaharia, joka eli vuosina 1750–1835.
Isorivi ja muita rakennuksia
Tilan punaiseksi maalatun päärakennuksen rakennusvuotta ei tarkalleen tiedetä, mutta se sijoittunee 1780-luvulle. Isoriviksi kutsuttua taloa on kunnostettu myöhemmin useita kertoja. Alkuperäinen tyyli on kuitenkin säilytetty. Pihapiirissä on luhti, joka on siirretty Kaharille vuonna 1852 Harhalan kylän Harhalan talosta.
Kotiseutuyhdistys on toimintansa aikana elävöittänyt museoaluetta. Rakennusryhmään on liitetty Noormarkun kunnan lahjoittama Setälän mäkitupalaisasunto, joka alkuaan sijaitsi Kaharin vieressä. Riihi ja niittylato on tuotu Lassilasta. Savusauna on peräisin Mastomäen torpasta Harhalan kylästä. Tilalla ovat myös paja ja puuliiteri.
Arvokasta esineistöä
Yhdistyksellä on luetteloituna noin 2 400 esinettä. Niistä arvokkaimpia ovat kehto ja kuninkaanpöytä.
Kehto on aikoinaan kuulunut Noormarkun rautaruukin perustajan maaherra de Carnallin perheelle ja sittemmin Ahlströmin suvulle. Niin sanottu kuninkaanpöytä on saanut kunniapaikan kotiseututalon tuvassa. Kuningas Kustaa IV Aadolf ruokaili tämän pitkän pöydän ääressä Lankosken kartanossa, kun hän seurueineen vieraili Suomessa vuonna 1806.
Varsinainen kotiseutumuseo on Isorivin leivintuvassa eli pakarissa. Suurikokoisia esineitä on sijoitettu myös Kaharin muihin rakennuksiin

Lainaus Noormarkun kotiseutuyhdistyksen sivulta http://www.noormarkunkotiseutuyhdistys.fi/kotiseututalo.html

 

 

Uutta riukuaitaa jonka Kotiseutuyhdistys rakensi talkoilla, lue Kaisla-Kaarina Rostedtin juttu aitatalkoista.

 

 

Naakat pesivät päärivin savupiipussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikonlopun runo ”Puron reunalla” - Poem of the weekend

Taitaa kohta olla vuosi kulunut kun olen anoppini runoja täällä julkaissut. Runon kanssa pitäisi olla joku maalauksistani mutta tähän kohtaan en löytänyt etsimääni akvarellimaalausta niin laitoin kuvaamani rentukat.

Runo: Sinikka Nieminen

Puron reunalla Puron reunalla hiljaa seison ja katselen kalvohon veen pieni ahven, puna eväinen ui ruohikon katveeseen vesi kirkas soljuen lipuu kivet sileät kiertelee ja rentukan keltainen kukka ohimenneelle nyökkäilee ohikulkija minäkin olen pois täytyy kiiruhtaa ja rannan sammalmättäälle vain jalkain jäljet jää.