Taiteilija ystävää tapaamassa - Meeting an artist friend.

Aamupäiväni piti olla omistettuna taulujen kehystykselle. Sopivan levystä apulistaa ei kuitenkaan löytynyt listavarastosta, joten jouduin kääntymään  taiteilija ystäväni Kari Alajärven puoleen. Kari on puuveistotaiteilija ja hänellä on verstaallaan tarvittavia sirkkeleitä ym. listojen sahaamiseen. Ei muuta kuin listat autoon ja Karin luokse niitä kaventamaan. Kari asuu Noormarkussa Ahlströmin alueella nostalgisessa vanhanmallisessa punaisessa talossa, jonka pihapiirissä hänen verstaansa sijaitsee.

Kari Alajärvi työskentelee tällä hetkellä päätoimisen veistotaiteilijana. Karin webgalleria  http://www.veistaja.fi/esittely.html

 

 

Tässä on menossa kehyslistojeni sahaus kapeammiksi.

Uusi veistopohja on ollut puristuksissa. Veistopohja liimataan useammasta puusta, näin estetään valmiin veistoksen halkeaminen vuosien saatossa.

 

Karin uusin tilaustyö on viimeistelyä vailla ja sen jälkeen se toimitetaan ja asennetaan asiakkaan näyttelytilaan.

Yksityiskohta puuveistoksesta.

Itselläni on saunassa Karin puuveistoksia. Kanteleen soittaja oli ensimmäinen, ollut saunan seinällä toistakymmentä vuotta. Ja ainakin kerran viikossa löylytämme hänet oikein kunnolla, ja veistos on vielä alkuperäisessä kunnossaan . Pöllöveistos ollut viisi vuotta ja sekin ihan alkuperäisen veroinen. Jos olisin varakkaampi laittaisin saunan seinät täyteen puuveistoksia . On aivan mahtavaa löylytellä keskellä taidetta, saunassa  taiteeseen keskittyminen on paljon rentouttavampaa kuin museoissa tai taidegallerioissa. Sitä tulee paljon herkemmin mietittyä teokseen ja taiteilijan luomistyöhön liittyviä ajatuksia.

 

Omat tauluni sain myös tänään valmiiksi, vaaleata apulistaa kavennettiin sentin verran, sopi näin paremmin pieni kokoisiin kehyksiin.

Päivän huipennus oli löytämäni kesän ensimmäiset Keltavahverot eli Kanttarellit. En heti muista että olisin näin aikaisin löytänyt Kanttarelleja. Joitain yksilöitä aina pukkaa ylös maasta jo kesäkuussa, mutta oikein kunnon ainekset sienimuhennokseen näin varhain ennustelee oikein kunnon sienisyksyä.

Kesäisiä maalausaiheita - Summer painting topics

Käytiin Teuvon kanssa eilen Haapijärvellä kuvailemassa kesäistä luontoa ja järveä . Teuvo ehti jo tekemään päivityksen kuvausreissustamme mutta laitetaan nyt samat maisemat vielä kertaalleen Canonin optiikan läpi katsottuna.

 

Pieni Haapijärvi sai vuosikymmenet olla omassa luonnonrauhassa. Korkeintaan juhannuksena ihmiset kokoontuivat Haapijärven rannalla olevalle “Nimikalliolle” viettämään juhannusta. Kävimme serkkupojan kanssa 1960 luvulla Lampinjoella ,joka on ihan Haapijärven kupeessa, kalassa monena juhannuksena. Yövyimme kahden hengen teltassa joen rannalla, keitimme nuotiolla kahvit ja grillasimme onkimaamme ahventa. Eräänä juhannuksena sain Lampinjoelta ongella lahnan joka painoi 2.200 kg . Lahnaa saisi sieltä varmaan vieläkin mutta tuskin kellään on kärsivällisyyttä sen onkimiseen. Nimittäin se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, lahna imee matoa niin pitkään ja rauhallisesti. Eikä lahna muutenkaan ole Norjan lohen väärtti jonka saa valmiina kaupantiskiltä foliossa pannulle paistettavaksi.

Haapijärvelle pääsee nykyään ihan maasturilla rantaan, jossa on valmiina pieni hiekkaranta, vene ja mökki.  http://www.onnenkoski.fi/index.php?pageid=6&kieli=fi

 

Vielä jokunen kuva nuoruuden ajan kalastus ja telttareissuilta Lampinjoelta.

Serkkupoika Jorma Fetula ja minä takimmaisena, ollaan juuri tultu joenrantaan ja katsastetaan maisemia.

 

Minä narraan uistimella ahventa.

Naapurini Nikanderin Kajn kanssa käytiin usein kalassa. Tässä Kaj sai Lampinjoelta uistimella pienen hauen.

Vähän vanhempanakin yövyttiin Lampinjoella josta lauantai iltana lähdettiin POIKKELIIN TANSSEIHIN.

Ulkoilmamaalausta osa kaksi - Outdoor painting part two

Eilen vaneripohjalle liimaamani akvarellipaperi sai tänään väriä pintaansa. Aamulla  oli pieni sade jonka jälkeen tultiin Ricon kanssa ulos, hän telmimään ja minä intoa täynnä maalaamiseen. Paperipohja oli koko yön ulkona terassilla joten se oli imenyt itseensä yön aikana sopivasti kosteutta, kostutin sitä vielä siveltimellä sieltä täältä jotta sain hieman epätasaisen kosteuden pohjaan. Viime keväänä kävimme Teuvon kanssa kuvailemassa merellä rentukoita ja näistä aiheista valitsin jo illalla valmiiksi maalattavakseni pari erilaista.

Valkoinen maalauspohja ei ole enää edessäni kauheana valkoisena mörkönä vaan sen pelottavuus on toivottavasti nyt tältä kesältä lopullisesti voitettu. Taustalla Rico tutustuu vanhemman tyttäreni Roni poikaan.

Akvarellimaalausta opettaessani olen aina korostanut runsaan veden käyttöä maalatessa. Puhdasta vettä pitää olla paljon käsillä. Varsinkin tänään huomasin sen merkityksen, sitä voi roiskia maalauksen pintaan ja kun on laittanut väriä paperiin, niin heti siveltimellä puhdasta vettä perään. Ylimääräisen veden voi kuivata pois talouspaperilla. Miksi sitten vettä roiskitaan paperille? Näin saadaan työhön elävyyttä, varsinkin jos on juuri aloittanut työskentelyn akvarellimaalaustekniikan parissa. Se antaa myös itselle rohkeutta veden käyttöön ja aiheeseen tietynlaista yllätyksellisyyttä.

Alussa veden ja värin roiskiminen maalaukseen on itsetarkoitus joka myöhemmin muuttuu kuitenkin osaksi hallittua maalaustekniikkaa. Pian huomaa kuinka pieni ylimääräinen roiskaus vettä tai väriä antaa aiheeseen sopivasti elävyyttä.

Aiheet jotka kuvaavat merta, järveä ja jokea, tai tässä tapauksessa rannalla olevia rentukoita ovat aiheita joihin sopiva määrä vettä maalatessa elävöittää työtä. Eli veden elävään kuvaamiseen akvarellimaalauksessa tarvitaan myös paljon, paljon vettä. Kuvan vaaleat kohdat värissä kuvaavat rantaheiniä ym. ja saadaan aikaan kynnellä vetämällä kun väri paperissa on juuri sopivan kuivaa. Jotkut käyttävät tähän visakortin reunaa mutta kun vuosia sitten aloitin maalauksen, en omistanut visaa niin totuin kynnen käyttöön. Nyt en sitten taas uskalla kynsiäni leikatakaan ennen lumentuloa. On siinä kaupassa käydessä kassaneidillä ihmettelemistä kun on miehellä pitkät ja värikkäät kynnet.

Rico ihmettelee mihin se leikkikaveri hävisi.

Ulkoilmamaalausta - Outdoor painting

Ricon tultua meille huomasin siirtyneeni ulkoilmamaalaukseen http://fi.wikipedia.org/wiki/Ulkoilmamaalaus. Olen myöskin huomannut lepääväni ulkona, juovan kahvia, olutta , cocacolaa  ja varmaan kohta otan eväätkin  mukaan pihalle, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan lapsemme eteen. Olen meillä ilmeisesti ainoa joka kestää aurinkoa, sadetta, tuulta, myrskyä, hyttysiä ym eli  minä joudun ulos minkälaisella “koiranilmalla” tahansa. Myrskyä ei vielä onneksi ole ollut, mutta syksyksi pitää jostain alennusmyynnistä ostaa iso päivänvarjo, ja varmaan telttakin olisi hyvä olla varmuuden vuoksi.

Olen vuosikaudet kiukutellut kun minulla ei ole kahta maalaustilaa jossa toisessa voisi maalata öljyväreillä ja toisessa akvarelleilla. Ricon myötä sain aivan upean ulkoilma-ateljeen koivujen katveesta akvarellimaalaukseen. Nyt sopii väriä heitellä paperille oikein isolla sutilla eikä suttaannu olohuone eikä mikään muukaan sisätiloista. Ja ystäviä riittää näin kesäaikaan katselemaan maalaamistani .

Tämä on maalattu tänään ulkoilma-ateljeessa monen kuukauden jälkeen ja sen huomaa, mitäs tälle tehdään? Ilmeisesti joutaa öö-mappiin.

Rico kiipeää aina vaan korkeammalle ja sieltä sitten hypitään iloisesti alas. Ja kaikki kasvattajat varoittelee kuinka se on vaarallista.

Siinä meni emännän valkoinen syreeni pensaan alku.

Onneksi meikäläisen “ RICO TÄNNE” on mennyt jakeluun.

Tuntematon perhonen, lintuja ja Rico - Unknown butterfly, birds and Rico

Sain pelastettua Ricolta perhosen joka hetken oltua kädessäni muni pieniä munia. Taisi olla kyseessä jokin yöperhonen. Harmittaa kun ei ole kunnollista Macro objektiivia millä saisi näistä pienistä eliöistä kunnon kuvia.

Aamulla pihaan käveli komea Sepelkyyhky ruokailemaan. Kyyhkyspariskunnalla on ollut monta vuotta pesä läheisessä metsikössä. Aamuisin on mukava kuunnella niiden kovaäänistä kuhertelua

Räkättirastaan uutta sukupolvea.

Nuori Mustarastas pyyntiretkellä.

Ricon mielipaikka ulkona.

Mukavinta on tehdä pienet hypyt.

Juokseminen ja telmiminen pallon ja oksien kanssa on kuitenkin lempipuuhani.

“Taide aarteita” vintillä - “Art treasures” in the attic

Tänään saimme veljeni kanssa kotitalon lopulta siivottua. Romuraudan kerääjä haki kaikki rautaromut joita tulikin ihan lavallinen. Piha on nyt suhteellisen siisti. Veljeni pojat Mikko ja Veikko siivosivat autotallin ja ja imuroivat ulkosaunan ja koko asuinrakennuksen. Talo on nyt sellaisessa esittelykunnossa kun 1960 rakennettu talo voi olla.

Nyt on mahdollisuus pikkuhiljaa palata ammattitöihini joita en ole kohta kolmeen kuukauteen pystynyt kunnolla harjoittamaan. Kotitalon vintiltä löysin äitini tallentaman taidesalkun jossa oli meikäläisen taidekoulun aikaisia harjoitustöitä. Kuvasin niistä joitain kiinnostavampia tänne blogipäivityksiini.

 

Päästessäni Porin piirustuskouluun (myöh.Porin Taidekoulu) opiskelemaan taidetta, meitä opetti mallipiirustuksessa  porilainen taidemaalari Olavi Jalkanen http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/henkilotiedot.asp?id=458 Olavi Jalkanen halusi havainnollistaa muotokuvamallin luonnostelua lyijykynällä. Yläkuvassa minä olin mallina Jalkasen luonnoksessa . Alakuvassa taas minä puolestani piirsin luonnoksen Olavi Jalkasesta.

Taidekoulussa oli syksyllä 1979 alastonmaalauksessa miesmalli, olisin mieluummin maalannut ja piirtänyt naisia ja ehkä siksi aihe piti naamioida “Kaupungin kadunlakaisijaksi”.

Tämä aihe on taas omia haaveitani. Naisaiheiset maalaukset loppuivat jostain kumman syystä 1979 joulukuussa jolloin tapasin tulevan vaimoni taidekoulun pikkujoulujuhlissa. Meidät vihittiin seuraavana kesänä 27.6.1980. Juhannuksen jälkeen taas syödään mansikkakakkua.

Nuoruusmuistoja vuodelta 1980

Kuvia Ricon päivästä tänään.

Nuusksss….mikähän tämäkin on ..no jätetään rauhaan.. on vielä niin pieni.

Hetkinen, tuosta kun nappaan palan ja juoksen se suussani niin eiköhän joku pian tule perässäni ja ulvo että pois suusta se ja heti.