Viikonlopun runo “Kelopuu” - Poem of the weekend “Deadwood”

Jälleen tulee uusi runo vaikka edellinen ilmestyi vasta keskiviikkona. On niin vähän kuvattavaa ja tapahtumia, ettei nyt muuta keksi. Toivon kuitenkin tämän runon ja maalauksen antavan teille paljon iloa ja ajateltavaa.

Kelopuu Sinä olet kuu minä vanha kelopuu. Lempeällä valollasi sinä hyväilet ryppyistä otsaani ja poskieni vakoja. Tulesi ei polta vaikka palaisin tuhkaksi, ripustaudut taivaalle vaikka lymyisin lahonneena maahan. Kanto kuitenkin jää ja juuret. Niistä nousevat uudet versot vihreät ja toivoa täynnä. Eivätkä ne muista emopuun kärsimystietä eivätkä sen kuolinkamppailua ennen kuin tulevat omat kasvukivut ja yöhallat. Runo Sinikka Niemisen ja Markku Mäkelän kuvittamasta runokirjasta ”Mieleni piirtää maisemaa”

Maalaukset pelastuivat palossa - The paintings survived the fire

Eilen tuli mielenkiintoinen projekti, sain puhdistettavaksi ja korjattavaksi muutamia tulipalossa olleita tauluja. Tänään puhdistin ensimmäistä maalausta jossa kehyskin oli aivan kuumuudesta kiehunut pilalle. Maalaus oli kuitenkin maalattu aikoinaan hyvälle kankaalle öljyväreillä ja on siksi täysin pelastettavissa. Yritän antaa sille uuden elämän  ja kehystää uudelleen. Nyt vain koko verstas ja ateljeetilat haisevat savulle

Olen vuosikymmenten kuluessa korjannut jonkin verran maalauksia ja pannut sen merkille, että jos maalauspohjana on käytetty kunnon kangasta, mieluiten hyvälaatuista pellavaa, niin maalausta on aika vaikeaa saada rikki. Toisaalta kaikki ne maalaukset jotka on maalattu puuvillakankaalle ovat jo 10-15 vuoden jälkeen hapertuneet pinnasta, revenneet ym.

Viikon runo “Ilta päivästä parasta” - Poem of the week

 

“ Lukuhetki”    Puupiirros  vuodelta 1979 Markku Mäkelä

Ilta päivästä parasta Sanovat, että vanhuus ja viisaus ilta päivästä parasta. Kissan viikset! Mitä hohtoa siinä että kuori rapistuu aivot kutistuu, näkö heikkenee voimat vähenee? Mikään ei enää lisäänny paitsi kipu ja kolotus kiukku ja ärtymys, ja iltakin näyttää vain päivän virheet, joita yön varjot eivät enää vielä peitä. Sinikka Nieminen

 

Kuva “Lukuhetki “ on puupiirros taidekouluni ajoilta vuodelta 1979. Peilikuvana vanerilaatalle kaiverrettu vaaleat kohdat ensin kaivertimilla esiin. Sen jälkeen telalla levitetty painoväri laatalle. Tämän päälle laskettu silkkipaperi joka on muovista kauhaa apuna käyttäen käsipelillä hierretty laattaan. Silkkipaperi on varovasti irrotettu painolaatasta ja annettu kuivua. Sen jälkeen se on kehystetty laittamalla silkkipaperin taakse valkoinen happovapaa taustapahvi. Näin on teos valmis katseltavaksi.

 

---

 

Verstaan nurkassa on kohta kuukauden seisonut suurkuvatulostin Canonin iPF 6300. Olen opetellut sen käyttöä vaihtelevalla menestyksellä. Alussa tuli sutta mutta kun kun olin yhteydessä Canonin Helsingin toimistoon alkoi homma pelata. Tulostin aluksi testitulosteita joita lähetin useamman kerran Canonille. Siellä laskettiin niistä väriprofiili joka on juuri tulostimeeni sopiva. Tällä saa sitten tulostettua monenlaista kuvaa ja taidettakin, jonka tekemiseen sen pääasiallisesti hankinkin. Maailma muuttuu niin nopeasti ettei enää voi olla täysin varma perinteisen maalaustaiteen suosiosta, varsinkaan nuorten kohdalla. Digitaide on tullut kilpailijaksi ja sen tietokoneelta kankaalle saamiseen on oltava nykyaikaiset laitteet. Tällä voi myös tulostaa kaikenlaiset valokuvat parhaille valokuvapapereille ja myös kankaalle.

 

---

Viikonlopun runo – “ilman unelmia” Poem of the weekend - “Without dreams”

Anoppini runot tuntuivat kiinnostavan niin jatkan uudella aiheella. Toivon seuraavan runon antavan uskoa tulevaisuuteen joka joskus näyttää  turhankin harmaalta.

---

 

“Kesäyö Haapijärvellä”  -öljyvärimaalaus, Markku Mäkelä

Ilman unelmia Ilman unelmia tässä maailmassa, kovassa ja armottomassa arkisessa ja värittömässä olisi vaikea elää. Unelmat saavat kasvamaan roudat ja risukot, koristavat harmaat sementtiseinät toiveiden kukkaköynnöksillä, ja sytyttävät liekkiin ihmisten sammuneet sydämet. Unelmat näkevät valmiina sen, missä ei ole valmiina edes kivijalkaa. Sinikka Nieminen

---

Koira auton ratissa -The dog behind the car wheel

Saab on hyvä ja turvallinen auto siksi viisaat valitsevat sen päivittäiseksi kulkuvälineekseen.

Viikon runo “Ruusuportti” - Poem of the week “The rose gate”

Anopiltani Sinikka Niemiseltä ja minulta itseltäni ilmestyi vuonna 2004 yhteinen runokirja “Mieleni piirtää maisemaa”. Sinikan runot sovitettiin ajatuksiltaan maalauksiin ja joihinkin hän suunnitteli runot vähän kuin tilauksesta. Laitan luettavaksi erään runon, jonka hän suunnitteli maalaukseeni, jonka itse taas olin suunnitellut Noormarkun kunnalle Noormarkku-viikon tauluksi ja julisteeksi.                                                          

Ruusuportti Mieleni miettii maisemaa sanoja sivellin piirtää, ajatukseni kiiruhtaa talvesta kesään siirtää. Ruusuporttia katselen harteilla kukkien huntu valkeat teriöt loistaen kaikessa kesän tuntu. Ruusuportista astelen sisälle sieluni taloon kyynelin kukkani kastelen että ne kasvais valoon. Voisinpa valoa tuokion sielussani sisällä pitää niin ehkäpä lämmöstä auringon vois ruusupenkkini itää. Ruusuportista kuljen takaisin arkiseen työhön salvan taakseni suljen ja kaipaan taas kesäyöhön.

Maalaiskylän sadonkorjuutapahtuma -Rurall village harvest event

Vuoden maakuntakyläksi valitussa Ahlaisissa järjestettiin tänään perinteiset sadonkorjuutapahtumat. Putajan rantaan oli kyläyhdistyksen voimin järjestetty hieno tapahtuma jossa oli työnäytöksiä, mm tappurointia Timo Prihtin johdolla. Myytävänä oli erilaisia maalaiskylän tuotteita juureksia, sieniä, mehua, säilöntä tuotteita, kalaa, makkaraa ym ym. Vastapaistettuja lettujakin sai odotellessa sekä Marttojen puuroa. Joella  näki aidon kirkkoveneen rannassa josta soutajat lähtivät esittelysoutuun. Sisätiloissa oli valokuvanäyttely joka kuvasi Ahlaisten vesistöä jokea ja merta vanhaan aikaan.

http://www.ahlainen.fi/

Tappuri tapahtuma tuntui kiinnostavan yleisöä. Monikaan nykyihminen ei tiedä kuinka se jyvä ennen vanhaan eroteltiin viljasta. Tähän olisi täytynyt saada vielä kuva vanhanajan myllystä ja leipomosta niin ymmärtäisimme leivän arvon jota syömme. Milloinkohan se lähimarkettimme tarjoaa vastapaistettua lämmintä aitoa kiinalaista lähileipää?

 

Nähtävänä oli myös muutamia entisöityjä ajossa olevia autoja ja vanhoja traktoreita.

 

Lampaan paijaaminen kiinnostaa kaikkia kaupunkilaisia nuoria . Koreissa lampaanvillasta saatavia erilaisia tuotteita. Varmaan ekologisesti tuotettuja, ei tarvitse pelätä kiinalaisia lisäainejäämiä. Langat, lapaset ja villasukat ovat lämmittäneet suomalaisia vuosikymmenet vaan kuinka tulevaisuudessa?

Paljon olisi ollut kaupunkilaisille ostettavaa ja nähtävää vaan ei “Porin päivän viettäjät” tienneet näin hienosta tapahtumasta.

 

Pelarkoniat “Mummon ikkunalla”

Kalakauppias ja suuri KUHA.

Ahlaisissa eletetään hyvin ekologisesti. Kulkuvälineenä käytetään polkupyörää, ja vanhempi ikäpolvi jolla ei ole yhtä kiire, kulkee rollaattorilla.

Ahlainen on vireä maalaiskylä täynnä toimintaa. Kuitenkin sielläkin aavemaiset ikkunat tervehtivät vierasta kulkijaa. Ikkunoissa loisti vielä muutama vuosikymmen sitten iloinen mainosvalo joka houkutti kulkijan ostoksille. Vaan nyt ei ketään ole kiinnostunut pienen kyläpuodin valikoimista jos sellaisia vielä olisi olemassa. Ulkomaiset halpatuotteet ja suuret valikoimat ovat nykyään se joka kiinnostaa. Haikaillaan sitä entistä mennyttä  aikaa ja samalla ollaan itse syyllisiä sen menettämiseen.

Suuret kiitokset Ahlaisten kyläyhdistykselle hienon tapahtuman järjestämisestä