Piha on nyt valmis, enää ei tarvi kuin satoa korjata ja rikkaruohoja kitkeä. Taidenäyttely Ahlaisten koululla vikonloppuna ja seuraavalla viikolla näyttely aukeaa ateljeessa ja puutarhassa.

Tällä kuvalla olen osallistunut Kekkilän kesäpuutarhassani kilpailuun, jos haluat voi käydä tykkäämässa kuvastani Kekkilän Facebook sivulla

 

 

 

 Alkukesästä tuli rakenneltua tuollaisia pieniä lasihuoneita puutarhaan.

 

 Uutuustuotteina puutarhakehyksiä joilla voit kehystää pihakukkasi, taiteellinen näkymä elää päivittäin kun kukat kasvavat ja nuppuja aukeaa.

Puutarhakehyksiä on myynnissä verkkokaupassani

 

 

 

Ei ole Niki varmaan ennen nähnyt variksenpelätintä livenä kun on noin hauskaa



Papukaijakin nauttii ilta-auringosta



Nyt piha vihertää.

 Yli neljä kuukautta on edellisestä päivityksestäni. Paljon on tässä ajassa tapahtunut, oli talvinäyttely Ateljee Puuvillassa maaliskuussa, sen jälkeen olen rakentanut pihaa oikeastaan tähän saakka. Kerran vuodessa järjestämäni taidenäyttely on sen verran suuritöinen että palautuminen siitä vie oman aikansa. Tämän ajan olen sitten käyttänyt terapeuttisesti puutarhassa.

 

Pihaprojekti alkoi jo Helmikuulla lahojen pihlajien kaadolla

 

Isoja kiviä tarvittiin kivikkomaassa.

 

Noormarkun entisen kunnantalon seinätiilistä sai hienon polun kivikkomaahan.

 

 

 

14 kuutiota multaa oli kova urakka kärrätä ylämäkeen

 

Tein hiukan leveämmän käytävän kukkamaan reunalle, pääsee sitten vanhempanakin vaikka rollaattorilla kulkemaan

 

Kolme kasvilaatikkoa valmiina

 

Välissä piti hakea lisää intoa puutarhamessuilta

 

Betoniruukkuja valettuina, tervaa ja sammalta päälle niin tuli mukavan näköisiä.

Lasista valmistin pieniä lasihuoneita ja yhden lasikukan.

 

Sain Lepistön Jyrkiltä hänen vanhan palkintokaappinsa, siitä tuli hieno yrttihuone.

Tämä päivitys on osoitettu isäni Veikko Mäkelän muistolle

Tänään on kulunut 40 vuotta isäni kuolemasta. Isäni oli ahkera työmies ja hyvä isä jonka saimme veljeni Pekan kanssa omistaa aivan liian vähän aikaa. Tämän päivityksen myötä isäni muisto jää tänne digimaailmaan jälkipolville ja sukulaisilleni muisteltavaksi joista kuvissa olevat suurin osa ovat jo hekin muistoja vain

 

 

Isäni ja äitini nuoruudenkuva

Minä synnyin, takana ensimmäinen kotimme 1H+K

 

Äiti ja isä joskus 1960 luvulla

 

Koko perhe yhdessä

Isälläni oli paljon kamuja ja sukulaisia elossa saattamassa	Itse armeijan vermeissä
	Äidin veljet laskivat isän hautaan
Minä, äiti ja velipoikani Pekka	Helena ja Risto
Kauko Fetula	Sinikka ja Simo Fetula
Aappolan perhe	Erkki Fetulan perhe
Olli Uusitalo perheineen	Pentti Fetula perheineen
Isäni työnantaja Kauko Nikander vaimoineen	Toivo Walin vaimoineen

 

Olin armeijassa Porin Lennostossa kun isäni kuoli.

Isä pääsi sairaalasta kotiin jouluksi 1974 lomalle. Hän sairasti monet vuodet pahaa nivelreumaa ja sen lisäksi sai vielä maksasyövän, johon nopeasti kuoli.

 

Äitini eli 36 vuotta leskenä.

Isäni ja äitini hauta Porin Käppärän hautausmaalla

Jos koko kuusenkin voi tuoda sisälle niin kai sitä sitten kuusenoksiakin voi laittaa maljaan.

Ihan oikeesti noihin kasvaa sisällä vuosikasvaimet joita kuusenkerkiksi kutsutaan, ne ovat suurta herkkua salaatissa ja oikeastaan missä vain ruuissa ja juomissa.

Kuusenkerkistä löytyy verkosta monen monta ohjetta missä niitä voi käyttää, voi valmistaa vaikka kuusenkerkkä-kermahyytelöä

 

Luumupuun oksassa on jo suuret nuput parin päivän sisällä puhkeavat kukkaan .