Warasin tekniikka perustuu jättikokoisiin sapluunoihin joita tämän maalauksen vasemmassa kuvassa tarvittiin 77 kappaletta. Sapluunat on numeroitu ja laitettu suunnitelmassa tarkoin paikoilleen. Yhtä sapluunaa voi maalauksessa käyttää vain kerran.
Maalaus kerrostalon päädyssä on jaettu kahteen osaan. Vasen puoli kuvaa sitä osaa kaupungista , jossa ihmiset asuvat. Oikea puoli taas sitä osaa jossa ihmiset työskentelevät. Nämä ovat repeytyneet erilleen eivätkä ole yhteydessä toisiinsa Waras kertoo. Mustavalkoisen kaupunkimaiseman ympärillä kulkee vihreitä kuvioita jotka kuvaavat savua tai saastetta.
Korkein Warasin maalaus on 45-metrinen seinä Puolan Gdanskissa ja pisin maalaus 85 metriä pitkä seinä löytyy Los Angelesista. Waras kiertää maailmaa toteuttaen yhden seinämaalauksen viikossa. Porin jälkeen ovat vuorossa Krakova, Bologna ja Sopot.
http://www.m-city.org/m-city/index2.html
Porin torin ympäristössä rumia kerrostalon seiniä riittää maalattavaksi. Haastatteluissa ja yleisönpalstan jutuissa ja tekstareissa kansa toivookin lisää seinämaalauksia Poriin.
Esim. Tarmo Salo ottaa asiaan kantaa ja jutun loppuosa kuuluu…. “Ne toisivat eloa ja ilmettä usein ankeisiin talonäkymiin. Uskon kohteita löytyvän muitakin. Joten tuumasta toimeen, sillä näin saisimme uutta myönteistä ilmettä Poriin. Tuskin kustannukset olisivat kovinkaan kalliita, ja uskon myös taloyhtiöiden suhtautuvan asiaan myönteisesti.”
En tiedä mikä on ollut Warisin hinta työlleen, mutta sen tiedän ettei hänkään ilmaiseksi työskentele ja tuskin kukaan muukaan taiteilija. Eli jos näitä maalauksia nyt Poriin maalattaisiin enemmän niin kuka maksaisi taiteilijan palkan, taloyhtiöt vai. Olisiko jopa kaupungilla varaa useampaan seinämaalaukseen. Voi olla, onhan Porissa Taidemuseo jonka kautta näitä maalauksia voisi hankkia lisää. Toisaalta asiaa kun miettii tämä on aika ironista Satakuntalaisten taiteilijoiden kannalta jotka ansaitsevat työllään monta kertaa vähemmän kuin esim. Porilainen työtön metallimies.
