Koiraportti, Made in Finland - Dog Gate, Made in Finland

Kuva ja rakennusohjeet koiraporttiin. Taiteilija rakentaa koiraportin yleensä kehyslistasta niin kuin tässäkin tapauksessa puolet materiaaleista on kierrätetty. Aikoinaan jouduin erästä kehyslistaa kaventamaan ja pystypuut koiraporttiin on käytetty tästä ylijäämämateriaalista. Pihamme ei tällä hetkellä ole oikein kuvaus- eikä  esittelykelpoinen kun en ole siihen juurikaan ehtinyt kotitalon tyhjennykseltä paneutumaan.

Kiitoksia kommenteistanne. Harmi kun en voi teidän päivityksiinne antaa minkäänlaista palautetta. Tämä blogini kun on ilmainen niin sen ylläpitäjät eivät ehkä siksi ole kovinkaan kiinnostuneita sen toimivuudesta.

Toin kotitalolta isäni vanhan kuluneen “tupakkapöydän” kun en millään malttanut heittää sitä roskalavalle. Se on osoittautunut Ricolle kiinnostavaksi paikaksi kalvaa luuta.

Ja vielä mukavampaa on kun sieltä saa hypätä pois.

Alkukesä on ollut kiireistä aikaa enkä ole edes maalaushommiin ehtinyt. Taide ja maalausaiheet ovat kuitenkin kokoajan kypsyneet mielessäni. Olen myös yrittänyt aina jossain välissä kuvata kesän edistymistä. Tässä joitain kuvia joita en ole ehtinyt vielä päivittämään. Taitavat vain olla jo useamman viikon myöhässä.

 

Puunkiipijä toi jälkeläisensä pihapiiriimme joiden koivut tarjoavat herkkuaterian monille linnuille. Koivunrungosta löytyy monenmoista matoa ja toukkaa syötäväksi.

Kielo kukkii, etualalla Kalliokielo.

Puutarha kasvaa Nokkosta ja Niittyleinikkiä.

Pihlaja kukkii.

Ketunleipiä löytyy

Samoin Lemmikkiä.

Kuva Myllykoskelta.	Teuvo sorsametsällä.

Rentukkapuro.

Tuleva maalausaihe.

Outo ötökkä vai vieraan vallan vakoilija - Strange bug, or a foreign power spy

Rakensin Ricolle pihaan aitauksen ja portin. Huomasin portilla jököttävän oudon ötökän, se viihtyi siinä toista vuorokautta vaikka portista kuljettiin. Tuli mieleeni hassu ajatus kun joskus luin vakoilusta että nykyään pystytään rakentamaan ihan älyttömän pieniä koneita jotka lentävät ja kuvaavat maisemaa. NO ei se meidän uusi koiraportti nyt kuvaamisen arvoinen ole, mutta ötökkä oli tosi outo. Jos joku tunnistaa olisi kiva saada tietoa mikä ötökkä oli kysymyksessä.

Kaikille tiedoksi että olen yrittänyt lähettää kommentteja teidän blogipäivityksiinne jo toista kuukautta mutta se ei vaan onnistu.

 

 

Meille tuli poika vauva - We got a baby boy

Nuorin vielä kotona asuva tytär on vuosikaudet toivonut itselleen koiraa. Toukokuun lopussa kun hän täytti 18 vuotta niin lupasimme hankkia hänelle toivomansa koiran. 1990 luvulla meillä oli parikin koiraa Beegle ja myöhemmin Cavalier King Charles spaniel joka kuoli 7 vuotiaana sydäntautiin. Tulevan uuden perheenjäsenen ominaisuuksiin perehdyimme koko perheen voimin. Mietimme mitä me pystymme ja osaamme uudelle perheen jäsenellemme tarjoamaan ja päädyimme perhoskoiraan ( Papillon ) Viime sunnuntaina se suuri hetki koitti kun lähdimme Helsinkiin noutamaan jo varaamaamme pentua. Porissa hellettä oli  +29 ja pelkäsimme kuinka pentu selviää matkasta. Koko matka onnistui paremmin kuin hyvin. Perillä saimme aivan mahtavan vastaanoton joka tuntui aivan poikkeukselliselta. Meitä odotti iloinen koiraperhe omistajineen, kahvit ja raparperipiirakat ym. Tyttäreni sai myös aivan kädestä pitäen neuvontaa pennun tulevaan elämään ja hoitoon. Helsingistä lähdettäessä hellettä oli vielä +29, mutta Vihdin tielle tultaessa alkoi sade ja ukkonen, lämpötila putosi +16. Satoi sen verran ettemme pysähtyneet ennen kotia ja pentu nukkui koko matkan ajan kotia  Noormarkkuun asti.

Koko perhe vielä yhdessä.

Kotimatkalla Ricon kanssa.

Tässä vaiheessa tiesin että pentua kuvatessa pitää olla nopea kamera ja hyvä optiikka

Onneksi matkalla satoi, niin lämpötila putosi. Kuvasta näkyy satakunnan teiden mitätön kunto. Varsinkin sateella ajaminen satakunnan  kuluneilla teillä vaatii rahaa enemmän kuin muualla, eli pitää olla alla uudet kesärenkaat, tai muuten ++++ .

Porissa paistoi ilta-aurinko.

Pennun kotiin tulo oli pienen hetken epävarmaa ja ehkä pelottavaakin. Illalla kuitenkin söimme ja leikimme ja nukkuminen uudessa pedissä tapahtui kahdessa sekunnissa, niin väsyttävä  oli matka ja uuteen perheeseen tutustuminen.

Seuraava päivä oli jännittävä kuinka Rico suhtautuisi uuteen kotiin johon oli hankittu hänelle sopivia  leluja ym. Kaikki lelut kävi mutta paras oli jostain nurkasta löytynyt karvainen häntä joka oli oikein luomua. Sen kanssa oli mukavinta leikkiä ja temmeltää.

Noormarkkulaista taidetta Merikarvian kulttuurikesässä

Merikarvia on panostanut paljon erilaisiin kulttuurin muotoihin ja erityisesti taiteen esille tuomiseen. Merikarvialla on kesäaikaan kaksi vahvaa kuvataiteen esittelypaikkaa, kunnan kirjasto ja Krookan rannassa meren äärellä Galleria Vanha-Savu. 13.-30.6 Galleriassa esitellään Noormarkun Taide- ja kulttuuriyhdistys MyllyKONSTin taiteilijoiden tuotantoa. Galleriaan on vapaa pääsy.

Merikarvialla on ymmärretty panostaa myös mainontaan. Merikarvian matkailupalvelut 2011 esitellään yli  70 sivuisessa oppaassa.

 

Marja Rauta suunnittelee töitänsä Galleria Vanha-Savun vaaleille avarille seinille.

Markku Mäkelän viiden työn ryhmä esittelee Krookan lahden näkymiä eri vuoden aikoina.

Näyttelyn ripustus on kohta valmis

Ensimmäinen  näyttelyvieras astuu sisään kesken näyttelyripustuksen.   Merikarvian rannat ja luonto ovat tutustumisen arvoisia.

Merikarvialla liikutaan vesillä mitä erilaisimmilla veneillä.

Kunnan mattojen  pesu- ja kuivauspaikka on ykkösluokkaa.

Rannoilla löytyy erilaisempaa kuvattavaa, tässä on menossa Amiraaliperhosen metsästys.

Kulkuvälineet ovat apostolin kyydistä harrikkaan

Tervetuloa Merikarvian kulttuurikesään.

Kuva aarteita - Photo treasures

Isän ja äidin lipasto oli meillä kotona pyhäpaikka johon meillä veljeni kanssa ei ollut mitään asiaa. Vuosien kuluessa pääsimme kuitenkin perille lipaston salaisuuksista. Nyt tämä perintölipasto ei ole ollenkaan niin kiehtova kuin lapsena. Jotain sieltä kuitenkin löytyi joka kosketti. Vanhoja negatiiveja joita  puhdistamalla ja skannaamalla sai vielä ymmärrettäviä kuvia.

Vanhoja negatiiveja jotka oli kääritty vanhoihin apteekkipusseihin .

Vanhat apteekkipussit ja kuitit kestivät ainakin 60 vuotta. Nykyään ne kestävät vuoden valolta suojattuna. Kyllä jossain kohtaan ollaan kehityksessä menty pahasti mettään. Harva vain taitaa syyllistä tietää.

Minä ja Äiti kotitien päässä, vuosiluku jotain 1956 -1957

Minä ihan itse kuvassa, tämän reissun ihme kyllä jotenkin hämärästi muistan kun kannoin vanhaa mustaa laatikkokameraa korissa. Hymy oli nuorena meikäläisellä herkässä.

Ensimmäinen öljyvärimaalaukseni - My first oil painting

Vanhoja taloja siivotessa löytyy yleensä arvokkaita maalauksia, Rembrantteja tai ainakin Picassoja jotka ovat taiteilijan ensi tuotantoa ja monien miljoonien arvoisia. Kotitalon vinttiä siivotessani löysin minäkin vanhan maalauksen, harmi vain että se oli omani. Ihan ensimmäinen jonka olin öljyvärillä kankaalle sutannut, eli arvoa ei ole muuta kuin tunnearvo. Maalauksen kangas oli oikein nupinauloilla pingotettu kiilapuulle ja pohjankin olin itse gessolla pohjustanut. Hyvin oli kestänyt nämä noin 35 vuotta välillä pakkasessa, välillä helteessä. Eikä hiirillekään ollut kelvannut vaan ihan ehjä maalaus.

Maalauksen naisfiguuria en muista onko maalattu kuvasta vai ihan livenä. Sen muistan että nuorena miehenä naiset oli aina mielessä ja monesti myöskin kainalossa, ehkä se vaikutti silloiseen aihevalintaani. Harmi ettei maalauksessa ollut vuosilukua mutta luulen sen ajoittuvan vuosien 1973 ja 1978 välille. Maalauspohjan mitat ovat 46 cmx 74 cm.

Myynnissä ekologisesta asumisesta ja remontoinnista kiinnostuneelle nuorelleparille sopiva omakotitalo.

Lisää kuvia ja tietoa   http://www.noormarkku.info