Suomalaisen Markkulliton järjestämä taidenäyttely Poriginal Galleriassa päättyi eilen. Tänään hain taulut pois ja oli iloinen yllätys kun viisi taulua oli myyty, kaksi isompaa ja kolme pientä. Kotisivuillani http://www.taidemaalari.net/markut.html on lisää Markku asiaa siitä kiinnostuneille ja sieltä löytyy myös näyttelyssä olleet Markkuaiheiset taulut.
On aika jälleen jatkaa elämää täällä blogimaailmassa pienen tauon jälkeen. Tuli niin paljon asioita hoidettavaksi ja ajateltavaksi että oli pakko antaa aikaa vieläkin tärkeimmille asioille. Äitini kuolema huhtikuussa toi paljon asioita jotka nyt on saatu hoidettua. Kotitalon myynti ja luovutus on pois päiväjärjestyksestä. Puolivuotta äitini kuolemasta sairastui vaimoni isä syöpään ja hänen hautajaisensa oli pari viikkoa sitten. Nämä elämänmuutokset toivat paljon surua elämäämme ja veivät itseltäni energiaa ja luovuutta maalaamiseen jonka parissa taistelen päivittäin. Yritän ottaa maalauspohjan ja aloittaa luonnostelun….. no vielä sekin onnistuu.
Hetki rakkainten muistolle. Äitini haudattiin keväällä 2011 toukokuun alussa ja vaimoni isä 29.10 Noormarkussa. Kumpaakin Kaikesta Kiittäen ja Kaivaten
Meillä on paljon kotoani tuotuja laatikoita selvitettäväksi kun ei viitsi kaikkea niin vain heittää roskiin. Äitini säästi kaiken mahdollisen ja olen yrittänyt niitä tärkeimpiä käydä lävitse esim. kortteja olen plokannut kymmeniä kiloja ja säästänyt itselle kortit joihin liittyy voimakkaita tunteita ja joitain taiteellisia kortteja pistin talteen. Tässä joitain itseäni kiinnostavia aiheita, ehkä tuovat teillekin mieleen menneen ajan tunnelmia.
Tämä peltinen lelu on ehkä niitä ensimmäisiä lelujani –50 luvulta.
Vanhin lastenhoito-opas vuodelta 1945
Tämän kortin ajatus ei vielä auennut, mihinkäs sitä possua oikein vierään?
Ennen vanhaan tähänkin vaadittiin lupa. Olisiko se media maksu nyt kuitenkin paikallaan?
Isän ja Äidin kihlautumisesta onnittelut.
Turkinhoito-ohjeet –50 luvulta oli hyvässä korjussa.
Suklaalevyjen päällyspaperitkin äiti säilytti muistoina.
Tämä on sieltä vanhemmasta päästä kortteja, mummultani. Mummullani oli kanoja ja hain usein meille kananmunia polkupyörällä. Kanankakkaa jouduin myös hakemaan, sitä käytettiin kukkien lannoitukseen.
Vaikka en mikään joulufani olekaan niin näissä korteissa on saatu luotua jotain todella hienoa –50 luvun tunnelmaa. Asialla on ollut taiteilija joka on osannut pelkistää tilanteen ja tunnelman ilman turhia yksityiskohtia .
Naapuristani paras kaverini lähti merille –60- 70 luvun vaihteessa. Hän lähetti reissultaan meille kotiin paljon kortteja. Tämän kortin autot ovat todella tyylikkäitä. Silloin ei autojen suunnittelussa tarvinnut kiinnittää huomiota ollenkaan kulutukseen vaan moderniin muotoiluun. Toista se on nykyään, sama minkä näköinen “mosse” on kun vain on pieni kulutus.
Tämä kortti oli nuorena mieleiseni ja ei se nyt vieläkään paha ole !!??
Une très jolie publication...
VastaaPoistaJ'ai beaucoup souri avec la carte du cochon et du cuisinier...
Gros bisous
Mukava 'Muistojen-Kavalgaadi'...
VastaaPoistaKatselin mielenkiinnolla.
Tämän lainen pitäsi minunkin saada kasaan...
Voi jäädä haaveeksi.
Kuvia kyllä löytyy - hyvinkin vanhoilta ajoilta.
Nohh... jospa ne säilyisi arkistoissa - ehkä sitten jälkipolvet...!?
Kaamos-Terveiset Kuusamosta...
Osaottoni läheisten poismenon johdosta... Onneksi on olemassa muistoja, noinkin konkreettisia.
VastaaPoistaMarkku on hyvä ja komea nimi. Miullakin on sen nimisiä ihan lähipiirissäni.
Uusia voimia taiteellesi.
Mahtaako tuo kaiken säästäminen olla tyypillistä nimenomaan noille sota-aikana elänelle sukupolville. Samanlaiset plokattavat kortit ja muut jäivät vanhempieni omakotitalosta äidin kuoleman jälkeen keväällä 2007. Liikuttavia muistoja lapsuudestasi ja nuoruudestasi ja jopa ajasta ennen sinua. Suklaalevyjen päällyspapereitten säästäminen kertoo varmaan jotakin noidenkin lahjojen antajasta ja arvosta.
VastaaPoista