Viikon runo “ Vene ” - Poem of the week “ The boat ”

Vene Olen vanha vene rannalle vedetty, kumoon käännetty ja siihen unohdettu. Kylkeni ovat haavoilla airot poikki ja tuhtolaudat viety. Monta vuotta olen siinä levännyt kivisellä rannalla talven lumen painot harteilla kesällä helteen uuvuttamana syystuulien tuivertamana aina odottaen kevättä, että joku tulisi, tilkitsisi haavani korjaisi lahot laudat, työntäisi matkaan viileään veteen raikkaaseen tuuleen. Kerran kuulin askeleet, vanha mies, uurteinen ja kulunut pysähtyi viereeni, siveli kädellään karheata pintaani ja minä tunsin tervan tuoksun hauen polskahtavan rantavedessä ja pisaran putoavan poskelleni vanhan miehen silmästä, vain yhden, sillä vanhan miehen silmät eivät jaksa noroina valua, ja pisara upposi lautaani, eikä edes jälkeä jättänyt, sillä kaatosateen olisi ravistunut ruumiini tarvinnut herätäkseen elämään. Sinikka Nieminen