Aamupäiväni piti olla omistettuna taulujen kehystykselle. Sopivan levystä apulistaa ei kuitenkaan löytynyt listavarastosta, joten jouduin kääntymään taiteilija ystäväni Kari Alajärven puoleen. Kari on puuveistotaiteilija ja hänellä on verstaallaan tarvittavia sirkkeleitä ym. listojen sahaamiseen. Ei muuta kuin listat autoon ja Karin luokse niitä kaventamaan. Kari asuu Noormarkussa Ahlströmin alueella nostalgisessa vanhanmallisessa punaisessa talossa, jonka pihapiirissä hänen verstaansa sijaitsee.
Kari Alajärvi työskentelee tällä hetkellä päätoimisen veistotaiteilijana. Karin webgalleria http://www.veistaja.fi/esittely.html
Tässä on menossa kehyslistojeni sahaus kapeammiksi.
Uusi veistopohja on ollut puristuksissa. Veistopohja liimataan useammasta puusta, näin estetään valmiin veistoksen halkeaminen vuosien saatossa.
Karin uusin tilaustyö on viimeistelyä vailla ja sen jälkeen se toimitetaan ja asennetaan asiakkaan näyttelytilaan.
Yksityiskohta puuveistoksesta.
Itselläni on saunassa Karin puuveistoksia. Kanteleen soittaja oli ensimmäinen, ollut saunan seinällä toistakymmentä vuotta. Ja ainakin kerran viikossa löylytämme hänet oikein kunnolla, ja veistos on vielä alkuperäisessä kunnossaan . Pöllöveistos ollut viisi vuotta ja sekin ihan alkuperäisen veroinen. Jos olisin varakkaampi laittaisin saunan seinät täyteen puuveistoksia . On aivan mahtavaa löylytellä keskellä taidetta, saunassa taiteeseen keskittyminen on paljon rentouttavampaa kuin museoissa tai taidegallerioissa. Sitä tulee paljon herkemmin mietittyä teokseen ja taiteilijan luomistyöhön liittyviä ajatuksia.
Omat tauluni sain myös tänään valmiiksi, vaaleata apulistaa kavennettiin sentin verran, sopi näin paremmin pieni kokoisiin kehyksiin.
Päivän huipennus oli löytämäni kesän ensimmäiset Keltavahverot eli Kanttarellit. En heti muista että olisin näin aikaisin löytänyt Kanttarelleja. Joitain yksilöitä aina pukkaa ylös maasta jo kesäkuussa, mutta oikein kunnon ainekset sienimuhennokseen näin varhain ennustelee oikein kunnon sienisyksyä.
Toiset osaa elää pientä, vaatimatonta unelmaansa. Teknoraateille se on vaikeampaa. Isot mustat mersut kävivät Karin verstaasta vajaan puolenkilometrin päässä vaan eivätpä poikenneet veistsokaupoille.
VastaaPoistaTiedätkö minkälaista ylellisyyttä oli tänään viivähtää blogissasi ja käydä vierailemassa toisen taiteilijan luona samalla vierailulla. Mahtava nautinto. Kuten itsekin totesit, lisää rahaa tarvitaan, jotta pääsisin myös kartuttamaan omia kokoelmiani. Taiteeseen säästetty ja tuhlattu raha ei mene koskaan hukkaan, se tuo nautintoa vielä vuosienkin päästä, teoksiin kasvaa kiinni, kunnes ne muuttuvat osaksi omaa ihmishistoriaa. Olipa upea kirjoitus, melkein sekosin teksteissäni ja siksi repesin suoltamaan liian pitkälti tekstiä. Kiitos ja pitsien hulmahdus...:)
VastaaPoista