keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Polkupyöräretkellä Ahlströmin puistossa - Bicycle tour in the park of Ahlström

Teimme vanhemman tyttäreni Roni pojan kanssa polkupyöräretken Ahlströmin puistoon. Roni sai uuden pyörän ja tietenkin sitä on pitänyt koeajaa ympäri Noormarkkua ja Söörmarkkua jossa Roni nuoremman veljensä Nikin ja vanhempiensa kanssa asuu.

1177

1178  

Pyöräretken alku vaikutti lupaavalta. Kauniit poutapilvet taivaalla ja mukava lämmin kesäpäivä.

1179

Roni piti huolen että muistin kuvata myöskin hänet maiseman yhteyteen.

1192

Jokivarressa oli kymmenittäin perhosia, tässä pari kaverusta .

1180

1181

Puisto on hellepäivänäkin mukavan viileä kun puiden lehvästö antaa suojaa auringolta.

1182

Oli hienoa nähdä puistoa hoidettavan ja siistittävän näin keskikesälläkin.

1195

1193

Koimme mukavan yllätyksen kun tapasimme tutun ystävän maalaamassa Vainiolan rakennusta.

1196

1185

1204

Roni ja uusi pyörä, tiedä vaikka Noormarkku saisi Ronista uuden “Lepistön”

1183

1186

Sillalla on mukava istua ja rentoutua ja katsella kesäistä jokimaisemaa parhaimmillaan.

1184

1188

1187

1189

Makkarakosken sillalla oli muitakin kuvaajia oudon näköisen tallentimien kanssa.

1191

Tervetuloa viihtymään Noormarkkuun

http://www.vierastoiminta.a-ahlstrom.fi/index.php/noormarkku.html

Rakentaessani tämän päivän blogi päivitystä tuli mieleeni Suomalaisen maiseman umpeen kasvaminen jonka kameran takaa yli 30 vuotta katsellessa huomaa. Joskus taidenäyttelyssäni keskustelin Pekka Jaatisen kanssa asiasta ja hän osasi valaista asiaa syvällisemmin. Ennen vanhaan laidunnettiin lehmiä ja muita elikoita joen ja järvien rannoilla kesäaikaan, jolloin nämä söivät pensaiden makoisat versot suihinsa ja näin maisema tuli luonnonmukaisesta hoidettua. Nykyään samat hommat pitäisi hoitaa ilman eläimiä, eli ihmisten pitäisi harventaa pusikkoja. 

Olen itsekseni asiaa miettinyt ja luullut tähän saakka aina että on ollut kyse rahasta. Eihän sitä kellään tavallisella ihmisellä voi olla varoja ja inspiraatiota lähteä mitään jokivartta perkaamaan sen takia että joku toinen saa sitten nautiskella kauniin maiseman takia. Eikä myöskään kuntien varat ja työvoima riitä maisemointiin.

Tänään sain sitten itselleni “ahaa elämyksen”  kun Ronin kanssa pyöräilimme Ahlströmin puistossa. Muistin kuinka vuonna 2002 keväällä tein kuvausreissun jokivarteen josta joki silloin näkyi esteettömästi monesta paikasta aivan vapaasti ilman minkäänlaista pusikkoa. Ahlström on nykyään investoinut todella paljon Noormarkkuun ja sen alueen kehittämiseen matkailullisesti,  varmaankaan rahasta ei ole kysymys. Eli asia jäi itselleni vieläkin auki, miksi jokia ja järviä ei hoideta ja maisemoida katseltavaksi niin kuin puistoja, toisihan niiden näkyvä kauneus lisäarvoa suomalaiseen luontoon?

 

1202

Ylhäällä eilispäivän kuva, joki oikeassa reunassa. Alhaalla kuvia jokivarresta vuodelta 2002.

1199 .

1200

1201

Keväällä 2002 tein maalaus- ja kuvausreissun puistoon josta näkyi hyvin joelle ja pellon reunan niitty ulottui melkein vesirajaan asti. Ovathan nämä tietenkin pieniä murheita verrattuna nykyisen Euroopan talousalueen valtaviin ongelmiin. Harmittaa vaan itseäni kun aina saa ajaa autolla pidemmälle ja pidemmälle Satakunnasta löytääkseen Gallen Kallelan ja Elin Danielson-Gambogin tyyliin sopivat luonnonmaisemat maalausaiheiksi.

4 kommenttia:

  1. Hyvin sopii Roni poika maisemiin. Maisemat on yhtä kauniita kuin taulusi. Henkeäsalpaavia!

    VastaaPoista
  2. Kauniissa puistossa olette ajelleet! Juuri tuohon järvi-jokimaisemien häipymiseen on itsekin joskus harmillisesti törmännyt . Täällä tie menee usesissa kohdissa liki rantaa ja muutama vuosi sitten maanomistajat päättivät kukin osaltaa siistiä rantansa ja voi, miten kiva, kun näki tieltä järviä. mutta nyt olisi aika vesoa uudestaan. ja joskus ajellessa maantietä, on molemmin puolin monta metriä korkeeta puskikkoa, yhtään ei tiedä, mitä siellä olisi nähtävää. usein tuleekin ajateltua, että olisi tuossakin haketus puuta poltettavaksi. Vai onko nykypäivän kiireisille ihmisille yhdentekevää, miltä maisemat tien vieressä näyttää? En usko, kyllä jokaisen luulisi arvostavan kauniisti hoidettuja paikkoja.
    Muttä, siitäkin huolimatta, retket pojan kanssa on hänelle ikimuistoisia. juuri eilen oli vieraanani kahden tyttären jo aikuiset pojat perheineen ja oli kyllä hauska kuunnella poikein muistelua kesistä, kun mummulassa olivat ja kalareisut papan kanssa oli kyllä päälimmäisenä muistoissa.

    VastaaPoista
  3. Des photos magnifiques d'un lieu sublime que vous nous faites découvrir...
    Votre petit-fils pourrait participer au tour de France dites-moi qui se déroule en ce moment chez nous!
    gros bisous

    VastaaPoista
  4. Markun Hello! Mikä kaunis paikka! Oikeastaan ​​tietää! Rakastan työtä, onnittelut! Suukkoja ja kaikki paras koskaan! Renata ystävä, täällä Etelä-Brasiliassa!

    VastaaPoista