Isän ja äidin lipasto oli meillä kotona pyhäpaikka johon meillä veljeni kanssa ei ollut mitään asiaa. Vuosien kuluessa pääsimme kuitenkin perille lipaston salaisuuksista. Nyt tämä perintölipasto ei ole ollenkaan niin kiehtova kuin lapsena. Jotain sieltä kuitenkin löytyi joka kosketti. Vanhoja negatiiveja joita puhdistamalla ja skannaamalla sai vielä ymmärrettäviä kuvia.
Vanhoja negatiiveja jotka oli kääritty vanhoihin apteekkipusseihin .
Vanhat apteekkipussit ja kuitit kestivät ainakin 60 vuotta. Nykyään ne kestävät vuoden valolta suojattuna. Kyllä jossain kohtaan ollaan kehityksessä menty pahasti mettään. Harva vain taitaa syyllistä tietää.
Minä ja Äiti kotitien päässä, vuosiluku jotain 1956 -1957
Minä ihan itse kuvassa, tämän reissun ihme kyllä jotenkin hämärästi muistan kun kannoin vanhaa mustaa laatikkokameraa korissa. Hymy oli nuorena meikäläisellä herkässä.
Ihastuttavia vanhoja kuvia. Ennen oli suurta juhlaa kun pääsi valokuvaan. Todellisia aarteita olet löytänyt lipaston kätköistä.
VastaaPoistaAarteitahan nuo ovat! Nykyaikanahan ei mikään kestä kauaa, ei kuvatkaan. Vanhat mustavalkoiset kuvat kestävät kai "ikuisesti". Muistot säilyvät.
VastaaPoistaAarteista parhaimpia! :)
VastaaPoista