Äitini kuoleman jälkeen kotitalo on tyhjennettävä ja siivottava. Vuosikymmenten nuoruusmuistot on luovutettava kirpputorille myyntiin ja kaikkein vanhemmat heitettävä vaihtolavalle kaatopaikalle vietäväksi. Kaikista tunteista ei edes pysty kirjoittamaan saatikka kuvaamaan.
Tuo on kyllä raskas työ, kaikkki muistot niin monista esineistä tulee vastaan ja se lajittelu, mikä minnekkin, on rankaa puuhaa.
VastaaPoistaNoissa kotitaloissa tuppaa olemaan tavaraa vuosikymmenien ajalta. Meidän äiti kuoli huhtikuussa 2007 mutta meitä oli neljä sisarusta yhdessä purkamasta lapsuudenkotiamme. Vaikka meitä oli neljä, se oli silti uuvuttavaa aikaa. Minulle päätyi äidin kirjallinen jäämistö, paperia oli laatikkokaupalla. Ei voinut heittää katsomatta mitään menemään. Luetteloin, arkistoin ja mapitin hänen murretekstinsä ja muut kaunokirjalliset tuotteensa ja kirjeensä. Otinkin silloin vuoden vuorotteluvapaata, ja suuri osa vapaasta meni noitten äidin huushollista tuotujen tavaroiden ja kasojen setvimiseen. Tuo on aikaa vievää ja hidasta hommaa ja siinä käydään läpi monia asioita, koko omaakin elämää, samoin vanhempien elämää. Jälkeenpäin ajatellen tuo aika ei minusta tunnu mitenkään pahalta. Voimia sinulle, jos voit, anna runsaasti aikaa itsellesi.
VastaaPoistaTuo on tosi rankkaa.
VastaaPoistaMuista kun äitini kuoli niin halusivat myydä talon ja heittää kaikki pois.
Mutta sitten säilytimme kuitenkin perikunnan nimissä ja veljeni kun oli poikamis muutti taloon,
Saa asua kunhan pitää kunnossa.
Voimia sinulla!
täytyy vaan ajatella että tämä on vain maallista ja taivaaveen emme saa ottaa mitään mukanamme.
Siunaus terveisin sylvi.
Kovin on raskas työ sinulla edessä.:(
VastaaPoistaVoimia sinulle!
Raskasta surutyötä olet tekemässä... Otan osaa !
VastaaPoistaOtan osaa, raskas tehtävä sinulla edessä. Voimia ja jaksamista siinä.
VastaaPoista